Raviradalla huoraksi toista raviohjastajaa haukkuva mies on helppo todeta näin tehneen, varsinkin jos läsnä on sattunut olemaan todistajia (ks. KKO:2005:137). Ravintolakähinöinnin yhteydessä heitetty voimakassanainen haukku jää väistämättä ainakin jonkun sivustaseuraajan mieleen. Tekijä on tällaisissa kunnianloukkausrikoksissa ainakin teknisesti melko helppo havaita ja löytää.
Murhasta ja taposta jää väistämättä jonkinlaisia jälkiä, jotka nykytekniikalla pystytään aika tehokkaasti kaivamaan esiin ja jäljittämään tekijä vuosien, jopa vuosikymmenten takaa. Myös verkkokeskustelusta jää jälki ip-osoitteen muodossa, jonka perusteella pystytään määrittelemään se kone, josta loukkaava viesti, kuva, video tai muu vastaava on lähetetty.
Sen sijaan ip-osoitteen takaa löytyvän koneen käyttäjiä voi olla useampiakin, joten tekijän selvittäminen saattaa olla hyvin hankalaa ja vaikuttaa nähdäkseni merkittävästi koko kunnianloukkaussäännöstön tulkintaan verkkokeskustelujen osalta.
On tietysti selvää, että vaikkapa kirjaston koneelta anonyymisti netin keskustelufoorumille heitetty herjaus jää jo tutkintavaiheessa mitä suurimmalla todennäköisyydellä pöydälle ja tutkinta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Oikeuskäytännössäkin on nähty myös tapauksia, joissa tekijää ei oikeudessa ole voitu tuomita siksi, koska tekijästä ei ole saatu varmuutta.
Aiemmin kandidaatin tutkielmassani tutkin Suomen hovioikeuksien keskustelupalstoihin liittyviä kunnianloukkauksia vuonna 2009. Tästä materiaalista ei löytynyt yhtään tapausta, jossa tekijää ei olisi saatu selville. Sen sijaan gradua varten tutkimastani Suomen käräjäoikeuksien tuomioista löytyy ainakin pari tapausta, jotka rajaavat mielenkiintoisella tavalla kunnianloukkauksen rangaistavuutta verkkokirjoittelun osalta. Kummassakin tapauksessa lopputulema oli se, ettei tekijää saatu selville.
Helsingin käräjäoikeuden tuomiossa R08/1245 oli kyse tapauksesta, jossa syyttäjä vaati vastaajalle (mies) rangaistusta, koska hän oli laittanut nettiin tekstin, jossa hän esitti naispuolisesta samalla alalla työskentevänä henkilön varsin halventavaan sävyyn. Nettiin laitetussa tekstissä kerrottiin naisen muun muassa olevan puutteessa ja etsivät yhtä tai kahta ”kollia” sänkyynsä. Provoisoivaa ilmoitusta oli höystetty myös naisen kuvalla.
Kyseinen tietokone, jolta ilmoitus nettiin lähetettiin oli yhteiskäytössä. Koneelle oli pääsy kaikkiaan noin kymmenellä hengellä. Vastaaja oli ollut ilmoituksen jättöpäivänä ja myös sinä päivänä, jolloin ilmoitukseen oli vastattu. Tuomiosta käy ilmi, ettei vastaaja tuntenut asianomistajaa.
Syyte hylättiin seuraavilla perusteluilla:
Asiassa on selvitetty, että konetta, josta halventava ilmoitus on lähetetty, käyttää useampi henkilö samalla tunnukselle. X on kiistänyt tuntevansa asianomistajaa. Koska ei ole poissuljettua, että joku muu on X:n päivytysvuorolla laittanut ilmoituksen internettiin, on syyte hylättävä.[1]
Seinäjoen käräjäoikeudessa päädyttiin samanlaiseen tulkintaan, vaikka tilanne ja käyttöpaikka koneelle oli jokseenkin erilainen. Tapauksessa R08/1124 syyttäjä vaati rangaistusta vastaajalle, joka oli rangaistusvaatimuksen mukaan kirjoittanut Suomi24.fi-foorumille tekstin eräästä liikenneonnettomuudesta, jossa yhdistettiin valheellisesti liikenneonnettomuuteen syyllistyneen miehen sukulaiset tapaukseen.
Vastaaja kiisti teon ja totesi muun muassa ettei ole kirjoittanut viestejä, eikä ole edes koskaan käynyt Suomi24-sivustolla, saati kirjoittanut millekään keskustelupalstalle. Tietokone, jolta viestit oli lähetetty, oli vastaajan mukaan yhteiskäytössä ja konetta ovat saaneet käyttää niin perheen 12- ja 14-vuotiaat lapsetkin kuin perheen vieraatkin. Lisäksi vastaaja totesi olleen nukkumassa viestien kirjoitusaikaan.
Syyte hylättiin seuraavilla, lähinnä vastaajan kertomukseen perustuvilla seikoilla:
Käräjäoikeus toteaa olevan riidatonta, että syytteessä tarkoitetut viestit internetin Suomi24-keskustelusivustolle ovat X:n tietokoneelta. Tietokone, josta viestit on lähetetty, on ollut X:n perheenjäsenten ja näiden vieraiden käytössä olevassa tilassa. X on oikeudessa ja esitutkinnassa koko ajan kiistänyt olleensa koskaan Suomi24-keskustelusivustoilla. Koska kyseistä tietokonetta on ollut mahdollisuus käyttää muillakin kuin X:llä käräjäoikeus katsoo jääneen varteenotettava epäily X:n syyllisyydestä. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo oikeaksi hylätä syytteen ja asianomistajien korvausvaatimukset.[2]
Kahdesta edellä mainitusta tuomiosta on vaikea tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä, mutta muutama kysymys niiden perusteella ainakin herää:
1) Voiko kunnianloukkaustuomiolta välttyä vetoamalla voimakkaasti siihen, että sen teki joku muu?
2) Voiko yksin asuva, kunnianloukkauksia kotikoneelta harjoittava vedota siihen, ettei hän ole tekoa tehnyt? Ip-osoitteenkin varmasti pystynee jo nykytekniikalla ”varastamaan”?
3) Onko poliisilla edes teoreettisia mahdollisuuksia laajentaa kunnianloukkauskeisseissä tutkintaa ip-osoitteen selvittämisen lisäksi muuhun kuin henkilön tunnustuksen odotteluun? Aihetodisteiden merkitys kasvaa huomattavasti verkkokunnianloukkausten esitutkinnassa? Kun ip-osoitteesta ei periaatteessa pystytä päättelemään muuta kuin kone, tekijän kieltäessä on lähdettävä etsimään syyllisyyttä/motiivia muita reittejä pitkin. Tällainen on kallista ja aikaavievää, mutta toisaalta voi olla loukatun oikeusturvan kannalta myös perusteltua.
4) Entäpä mobiililaitteet? Tekniikasta en osaa sanoa, nappaako mobiililaite jonkun kertakäyttöisen ip-osoitteen, josta ei kerta kaikkiaan voida selvittää tekijää mitenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti