Tahallisuusarvioinnista ja väärin muistamisesta

Alemmasta oikeusasteesta löytyy erittäin mielenkiintoinen rajanveto tahallisuuteen valheellisen tiedon levittämisen suhteen. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tapauk-sessa R10/153 oli kyse tapauksesta, jossa vastaaja oli kirjoittanut Iltalehden keskus-telupalstalle perussuomalaisesta (paikallis?)poliitikosta. Keskusteluketjussa oli käsi-telty maahanmuuttajien rikoksia ja vastaaja halusi keskustelullaan tuoda oman, rasisminvastaisen kommenttinsa keskusteluun ja otti esille perussuomalaisten rikokset.

Kirjoittaja teki kuitenkin pahemmanlaatuisen mokan rikostuomioista kirjoittaessaan ja sekoitti kahden eri poliitikon saamat tuomiot keskenään. Näin vastaaja tuli ”vahingossa” väittäneeksi Iltalehden melko isolla foorumilla asianomistajan saaneen tuomi-on lapsen seksuaalisesti hyväksikäytöstä, joka ei siis pitänyt paikkaansa. Asianomistaja oli tuomittu rikoksesta aiemmin, mutta käsittääkseni kysymys ei ollut edes hyväksikäyttöön viittaavastakaan tapauksesta.

Tahallisuusarvioinnin kannalta käräjäoikeuden ratkaisu on sanalla sanoen mielen-kiintoinen:

Se seikka, että vastaaja on erehdyksessä sekoittanut kahden henkilön saamat rangaistukset keskenään, osoittaa huolimattomuutta, koska vastaajalla olisi ollut kyky noudattaa olosuhteiden edellyttämää ja tarvittavaa huolellisuutta. Käräjäoikeus katsoo, että inhimillisessä toiminnassa erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa, myös silloin, kun tarkistaa asioita. Sen vuoksi yksinomaan se seikka, että vastaaja ei ollut tarkistanut asioita vaan luottanut tuossa tilanteessa muistiinsa, ei tee hänen teostaan näissä olosuhteissa tahallista. Koska vastaajan teko on näin ollen johtunut huolimattomuudesta, vastaajan menettely ei ole ollut tahallista ja syyte kunnianloukkauksesta on hylättävä.

Käräjäoikeuden linjanveto saattaa olla oikea ja verkkoaikaa ja verkkokäyttäytymistä osuvasti kuvaava. Internet on nopea media ja tietojen tarkistaminen saattaa usein jäädä vain nopeaksi ”vilkaisuksi” materiaaliin ja silloin yllä olevan kaltaisia virheitä pääsee syntymään.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea, mutta perustelut olivat väärät. Kuten tapauksessa KKO 2006:10 osoitettiin, ei tarkistamattoman tiedon levittäminen poista rangaistusvastuuta. Tapauksessa KKO 2006:10 tahallisuutta osoitti selkeästi tekijän moninaiset viestit:

Vakavin A:n esittämistä väitteistä koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän oli esittänyt myös muita B:tä koskevia väitteitä, joiden moninaisuus viittasi loukkaamistarkoitukseen. Menettelynsä motiiviksi hän oli ilmoittanut lastensuojelun, jota hän oli kertonut tekevänsä edustamansa yhdistyksen toimintaan liittyen. Yhdistyksen toiminnasta ei kuitenkaan ollut esitetty lähempää selvitystä.

Sen sijaan rangaistusvastuun edellä mainitussa käräjäoikeuden tapauksessa poisti mielestäni loukkaustarkoituksen puute. Vastaaja on tekoa tehdessään ollut huolima-ton ja jättänyt tietoja tarkistamatta, mutta tahallisen kunnianloukkauksen tunnus-merkistö ei mielestäni tässä tapauksessa täyty. Loukkaustarkoituksen puutetta ku-vastavat ainakin seuraavat tuomion perustelun kohdat:

X on kertonut, että internetissä oli käyty maahanmuuttajakriitttistä keskustelua ja X oli halunnut vastata tähän. Kun perussuomalaiset olivat tuoneet esiin maahanmuuttajien rikoksia, X halusi vastata tähän.

…X osallistui saman tien internetissä käytyyn maahanmuuttokriittiseen keskusteluun ja hän kirjoitti poliitikoiden nimien perään rikokset muistinvaraisesti eikä tarkistanut asiaa.
…X ei tunne ketään näistä poliitikoista eikä hän halunnut kohdistaa kirjoitustaan ke-henkään erityisesti.

Joka tapauksessa jatkoarvioinnissa ja tulevaisuuden lainsäädännön mietinnässä lienee tarpeen myös ottaa ainakin jollain tasolla kantaa siihen, mikä on tavallisen kansalaisen selonottovelvollisuus verrattuna vaikkapa toimittajan selonottovelvollisuuteen. Joka tapauksessa lähden siitä tulkinnasta, että tavallisenkin ihmisen on pystyttävä julkisuuteen esittämänsä tietonsa tarkistamaan, varsinkin, jos mennään edellä mainitussa tapauksessa melko rajujen tuomioiden maailmaan.

Oli miten oli, loukattu asianomistaja sai kuitenkin 1 000 euron vahingonkorvaukset. Ja lainvoimaiseksi jäi käräjäoikeudessa.