Palautin graduni muutaman korjauskierroksen jälkeen arviointia varten. Eniten pohdintaa aiheutti kunnianloukkauksissa varsin ongelmallinen tahallisuuden käsite, johon kenties palaan myöhemmin, mikäli uskallan vilkaista graduani enää prosessin jälkeen.

Nyt kun homma on päällisin puolin kasassa ja virkamiesruotsistakin napsahti eilen tulokset arvosanalla tyydyttävä, on aika summata lyhyehkön opiskeluaikani tulokset, eli mitä jäi käteen vai jäikö mitään.

Olen suorittanut koko homman pääasiassa etäopiskellen. Joillekin tämä sopii, joillekin ei. Jotkut ovat ihmetelleet nopeaa opiskelutahtiani, joten puran oman tapani muutamaan iskulauseeseen.


Työhistoria
Olen tienannut elantoni nyt 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän toimittajan työhön liittyvistä duuneista. Suurimman osan aikaa olen viettänyt aikakauslehdissä, yhtä lyhyttä pätkää päivälehdessä lukuunottamatta. Käytännössä olen siis kirjoittanut 10 vuoden ajan tekstiä kenties keskivertoduunari enemmän. Tekstin laadusta voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin rutiinia kirjoittamiseen on syntynyt. Gradun ja esseiden tekeminen tuntuu olevan monelle opiskelijalle pakkopullaa juuri rutiinien puuttumisen takia, itselle juuri rutiini on tehnyt homman periaatteessa melko helpoksi.

Toinen toimittajan työssä opittu asia on tiedonhaku, jota ei tarvinnut aivan aakkosista lähteä opettelemaan yliopisto-opiskelujen aluksi. Kirjaston tiedonhaku, tiedonhaku tietokannoista ja ennen kaikkea aikaisempi kokemus oikeuslaitoksen kanssa asioinnissa oli hyödyksi.

Kompromissit
Nopea opiskelutahti vaatii muutamien kompromissien tekemistä. Tällaisia ovat muun muassa sivuainevaatimukset ja ylimääräiset opinnot. Suunnittelin opinnot tasan tarkkaan niin, että pystyn suorittamaan valtaosan opinnoista esseillä ja oppimistehtävillä. Itä-Suomen yliopistossa (ent. Joensuun yliopisto) etäopiskelijoita tunnutaan arvostavan joitakin oppilaitoksia enemmän ja tämä näkyi muun muassa etäopiskelijoiden mahdollisuuksien turvaamisessa.

Toinen merkittävä asia nopeassa tahdissa oli keskittyminen pelkästään olennaisiin asioihin. Perusopinnot ja aineet jotka eivät suuremmin kiinnostaneet, vedin mahdollisimman huolettomasti läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa joidenkin tenttien läpäisyä varsin ohuella lukemisella. Loppuaikoina tentin parikin ainetta kerralla, jotta saisin opintopisteitä nopeammin kasaan.

Toisaalta niihin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostivat keskityin huomattavasti paremmin. Pääaineeni perus- ja aineopinnot läpäisin arvosanalla 4/5, kandidaatin tutkielman arvosanalla 5/5 ja niin edelleen, joten ihan pelkkää läpihuutoa opiskelu ei ole ollut.

Suunnittelun merkitys
Ylivoimaisesti tärkein vaikuttaja nopeassa opiskelussa on opintojen huolellinen suunnittelu. Olen käyttänyt tuntikausia aikaa avoimen yliopiston sivuilla etsien kursseja, jotka voi heittää läpi esseillä tai oppimistehtävillä. Olen kahlannut läpi lähes kaikkien Suomen yliopistojen perusopintokokonaisuudet etsien mahdollisuuksia opiskella omaan tahtiin. Parhaimpia mahdollisuuksia ovat tähän mennessä tarjonneet juuri Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto, jossa suoritin kauppatieteen perusopinnot.

Motivaatio
Nopea opiskelutahti vaatii aika kovaa motivaatio. Oman, melko kiireisen työn ja perhe-elämän takia opiskelu jäi usein illan tunneille ja opiskelujen aloittaminen vaati välillä samanlaisia ponnisteluja kuin lenkille lähteminen. Ilman palavaa halua se ei onnistu. On työn ja tuskan takana valita esseen kirjoittamisen ja television katselun välillä.

Paineettomuus
Ehkä merkittävin opiskelutahtiin vaikuttanut tekijä oli kuitenkin opiskelun paineettomuus. Olen työelämässä eikä minulla ole välittömiä hinkuja alan vaihtoon, vaikka juridiikkaa opiskelenkin. Opiskelijan elämään kuuluu muutakin kuin opiskelu ja niin pitääkin. Omassa työ- ja perhetilanteessani opiskelun motivaatio oli puhdas opiskelu, joten aikataulutuskin sujui melkoisen helposti.