Tarina eräästä tekemättömästä kannesta

Näinä aikoina kun musiikkiteollisuuden ahdingosta puhutaan isoilla kirjaimilla monellakin foorumilla, heitän kehiin erään esimerkin elävästä elämästä.

En tässä kirjoituksessa sen kummemmin erittele artistia tai levy-yhtiötä. Itse asiassa artistilla itsellään tuskin on edes tietoa koko asiantilasta, joten siinäkin mielessä nimillä puhuminen on tarpeetonta.

Yritimme saada Suosikin kanteen erästä artistia, joka on lokakuussa hyvin ajankohtainen. Itse asiassa jopa niin ajankohtainen, että kun lehti ilmestyy 4. lokakuuta, artistin levy on pihalla 5. lokakuuta. Oli tietysti selvä asia, että ryhdyimme selvittelemään kansijutun mahdollisuutta ko. artistista.

Vastaus levy-yhtiön taholta oli kuitenkin suorasanainen ei ja perusteluita nyhtämällä sain kaksi vastausta. En siteeraa suoraan edustajalta saamaani viestiä, mutta kielto perustui lähinnä kahteen kohtaan:

1) Aikataulut ovat kiireiset, artisti ottaa loman ennen promon alkamista.

2) Eräs toinen lehti tekee henkilöstä kannen.

Ok.

Ekslukansiin Suomen kokoisessa maassa palaan pian, mutta käsitellään ensin ykköskohta, jonka totuus valkeni minulla tänään aamulla (14.9.) artistin omilla Facebook-sivuilla.

"Menossa haastatteluihin... Taksissa soi Leevi. Yes! Kiitos teille kommenteista!! Eilen hieno ilta ja parasta oli nähdä bändityypit pitkästä aikaa. No oli se ihmismassa ja pystyssä heiluneet kädet kans ihan kiva juttu! Ha! kivaa törstäitä. "

Eli kohdan yksi perusteella kieltäytyminen oli totaalinen valhe, joka ison levy-yhtiön edustajalta on vähintäänkin hyvien tapojen vastaista. No se siitä.

Entäpä sitten se eksklusiivisuus? Olen seurannut Facebookista olevan Kuka mitä häh? -ryhmän keskusteluja, joissa pohditaan muun muassa suomalaisen musiikkiteollisuuden tilaa. Suosikki on edelleen melko iso lehti, lukijamäärä oli viimeisimmän mittauksen mukaan 153 000. Se, että kansijuttu Suosikissa räjäyttäisi ontuvan levymyynnin huippuunsa, on optimismia jopa minulta, mutta väittäisin silti, ettei siitä haittaakaan ole.

Toisaalta, ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jos väitän, että lokakuussa artisti komeilee useammankin lehden kannessa. Eksklusiivisuudesta huolimatta.

Mutta se Suosikin kansi, mitä sille tapahtuu? Hyvää sille tapahtuu. Saimme loistavan kansihenkilön, ajankohtaisen artistin, jonka levy julkaistaan 5.10, päivä lokakuun Suosikin ilmestymisen jälkeen. Eikä ratkaisu todellakaan ollut mikään ns. pappilan hätävara.

Novatrotters ja kunnianloukkaus

Lakiasioden harrastelijan näkökulmasta tämä paljon kohua herättänyt Novatrotters-keissi kiinnostaa lähinnä kunnianloukkauspointtinsa takia. Tietoviikon uutisen mukaan (http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article583125.ece) Suomen Parhaat Verkkosivut –kilpailusta kirjoittaneista blogaajista on tehty rikosilmoitus nimikkeellä kunnianloukkaus. Samaisessa haastattelussa Websiteracen/Nova Trottersin toimitusjohtaja Soile Haanpään mukaan kyse voi olla myös liiketoiminnan haittaamisesta.

Sen tarkemmin pohtimatta näitä liiketoiminnan haittaamispointteja yms., jotka menevät todennäköisesti melko vaikeiksi tulkittaviksi, voidaan pohtia tuota yrityksen kunnian loukkaamista.

Tapauksesta KKO:2005:1 (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2005/20050001) voidaan hakea pientä analogiaa kysymykseen siitä, voiko yrityksen kunniaa loukata. Tapauksessa iltapäivälehden toimittaja oli nimitellyt pizzaa kolumnissaan huussinlunkkua muistuttavaksi lätkyräksi ja tätä puitiin sitten oikeudessa kunnianloukkauksena.

Lähtökohta on siis se, että rikoslain kunnianloukkauksen (RL 24.9§) piiri rajataan yksityishenkilöihin. Loukkauksen kohde on oltava yksilöitävissä ja tunnistettavissa. Tosin oikeushenkilötkin voivat saada välillistä suojaa esim. siten, että oikeushenkilön toimintaa koskevat väitteet kohdistuvat sen parissa työskenteleviin ihmisiin. (wsoy, juridiikkaonline, rikosoikeus, 2.kunnianloukkaus)

KKO:2005:1:ssä tulkitaan kunnianloukkaussäännöstöä seuraavasti:

6. Elinkeinonharjoittajan on siedettävä tarjoamiinsa tuotteisiin tai palveluksiin kohdistuvaa kärjekästäkin julkista arvostelua, kunhan arvostelu perustuu paikkansa pitäviin asiatietoihin. Tässä tapauksessa kirjoittajan arvio on perustunut hänen omiin mielipiteisiinsä hänelle tarjoillun ruoan ulkonäöstä ja mausta. Kirjoittajan tässä yhteydessä käyttämä kielikuva, jota syytteessä tarkoitetaan, on omiaan herättämään lukijassa voimakkaan kielteisiä käsityksiä tarjotusta ruoasta. Siitä ei kuitenkaan voida saada kirjoituksen asiayhteyden ja tyylilajin perusteella sellaista käsitystä, että kirjoittaja olisi väittänyt ruokaa epähygieeniseksi tai elintarvikkeeksi sopimattomaksi.

Edellä mainitun valossa lienee selvää, että firmasta kuin firmasta on voitava esittää melko tiukkaakin arvostelua ja ainakin itse näen kunnianloukkaussäännöstön tulkinnan melko ongelmalliseksi tässä Novatrottersin tapauksessa. Lukemieni blogipostausten perusteella Novatrottersin toimintaa on kuvailtu blogeissa arvosteltu lähinnä apinan koijaamisena, rahastuksena ja sen sellaisena.

Aika näyttää, mihin tämä tapaus etenee, mutta kunnianloukkauksena jutun taival on melko nopeasti loppuun kaluttu.

Facebook-kunnianloukkaus

Itä-Suomen syyttäjänvirastossa tehtiin toukokuussa syyttämättäjättämispäätös (R10/835), joka saattoi olla ensimmäinen Facebookia koskeva kunnianloukkauskeissi.

Yksinkertaistettuna homma meni näin:

Alle 15-vuotiaan tytön Facebook-seinällä oli käyty keskustelua naapurin rouvasta. Keskusteluun oli osallistunut alle 15-vuotiaan lisäksi tämän 18-vuotias sisar. Perimmäisenä syynä viestittelyyn oli syyttäjän näkemys naapurin rouvan koiran haukkuminen. (Siis ei koiran haukkuminen, vaan koiran haukkumisesta tullut ongelma.) Ongelma oli syntynyt, kun tämä naapurin rouva oli puuttunut asiaan, josta nuoret olivat harmistuneet.

Koska alle 15-vuotias ei lain mukaan voi olla rikosoikeudellisessa vastuussa, koskee arviointi ainoastaan tätä 18-vuotiasta, jonka viestejä Facebook-seinällä oli kaikkiaan yhdeksän kappaletta.

Ja sitten syyttäjän perusteluihin.

"X:n "seinällä" Facebookissa alkanut sanottu keskustelu, jossa teini-ikäisille hyvin tyypillisessä muodossa oli tuotu esille harmitstumista Y:n menettelyyn ja jota nimenomaan sanotussa foorumissa ja sanotulla tavalla esitettynä kukaan keskustelijoista tuskin oli tarkoittanut tai ottanut tosissaan."


Syyttäjä toteaa kuitenkin myöhemmin, että "vaikka Z:n käyttämät sanamuodot tiukasti arvioiden ovat epäasiallisia, ei niiillä kuitenkaan voida katsoa olleen sellaista loukkaamistarkoitusta, että hänen menettelynsä voisi tulla rikoslain 24 luvun 9 §:n tarkoittamana kunnianloukkauksena rangaistaksi."

Syyttäjä siis itsekin toteaa, että kommentit ovat olleet tiukasti arvioiden epäasiallisia, joten arviointi siirtyy väistämättä syyttäjän arviointiin Facebookista foorumina.

Syyttäjän mukaan sanotussa foorumissa ja sanotulla tavalla esitettynä kukaan keskustelijoista tuskin oli tarkoittanut ta ottanut tosissaan. Jos kerran syyttäjäkin toteaa, että kommentit ovat olleet epäasiallisia, tuntuu arviointi kääntyneen siihen, onko foorumi väärä.

Kysymys herääkin, olisiko tyttöjen teko ollut moitittavampi esimerkiksi puhtaasti julkisella foorumilla, kuten esimerkiksi blogissa?

Syyttäjättämispäätös jättää monta kysymystä, toisaalta se ei kerro myöskään sitä, millä sanoilla tytöt ovat naapurinrouvaa kommentoineet. Sen syyttämättäjättämispäätös kuitenkin kertoo, että joku tapauksesta on loukkaantunut. Muutenhan naapurinrouva ei olisi rikosilmoitusta asiassa tehnyt. Se, että kielenkäyttö on ollut "teini-ikäisille tyypillisessä muodossa" ei välttämättä kuitenkaan poista sitä, että tekoa ei olisi tehty loukkaamistarkoituksessa eikä myöskään sitä, etteikö teko olisi voinut olla objektiivisesti arvioiden loukkaava.

Sosiaalisen median kunnianloukkaus

Sosiaalisen median palveluita lienee satoja, ellei tuhansia. Laskutavasta riippumatta niiden perässä ei pysy siitä huolimatta kukaan. Kunnianloukkausasioita pro graduani varten tutkiessani en törmännyt oikeastaan juuri lainkaan uudempiin sosiaalisen median palveluihin, kuten vaikkapa Facebookiin.

Miten uudet sosiaalisen median palvelut sitten kenties vaikuttavat siihen aivan ensivaiheen rikostutkintaan? Siis siihen, kun loukattu X marssii poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta vaikkapa Twitter-loukkauksesta.

Laki on tietysti sinänsä sama, tekipä kunnianloukkauksen raviradan reunalla huorittelemalla tai Twitterin feedissä murjaisemalla. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että kestää vielä tovi, ennen kuin näitä eri sosiaalisen median foorumeita edes osataan tutkia. Jos porukka osaa hädin tuskin uuden sosiaalisen median käytön, tuskinpa tutkintaorganisaatioltakaan voidaan edellyttää kovin syvällistä perehtymistä aiheeseen. Tiedossani ei ole yhtään Twitter-aktiivista poliisia, kertokaa toki jos tiedätte.

Näiden uusien medioiden mahdollisten kunnianloukkauskeissien tutkinnasta tekee ongelmallista monikin seikka, mutta olennaisimmaksi kysymykseksi tulee muodostumaan, se pidetäänkö sosiaalisessa mediassa tehtyä kunnianloukkausta ns. tavallisena (RL 24.9 §) kunnianloukkauksessa vai sen törkeänä tekomuotona.

Lyhyesti ilmaistuna RL 24.9 § mukaisesta kunnianloukkauksesta tekee törkeän RL 24.10.1 §:n mukaan teon tekeminen joukkoviestintävälinettä käyttämättä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville. Lisäksi teon on oltava kokonaisuutena arvioiden törkeä.

Se, että kunnianloukkaus tehdään valtamedian toimitetuilla sivuilla, on kuitenkin edelleen vakavampi rikos kuin sosiaalisessa mediassa tehty jos katsotaan esimerkiksi juuri kunnianloukkauskeissien arviointeja keskustelufoorumeilla. Ehkä nettiä on vieläkin hankala mieltää valtamediaksi?

Periaatteessa laki ei edellytä törkeän kunnianloukkauksen rangaistavuudeksi edes sitä, kuinka moni ihminen on viestin nähnyt, pelkkä tiedon tai vihjauksen toimittaminen lukuisten ihmisten saataville riittää.

Voiko esimerkiksi Facebook-statukseen kirjoitettu kunnianloukkaus ylipäänsä olla törkeä kunnianloukkaus? Kunnianloukkauslainsäädännön valmisteluasiakirjoissa sanotaan seuraavasti:
"Esimerkiksi loukkaava väite yleisötilaisuudessa, jota on seuraamassa tuhansia katsojia, voisi olla lainkohdassa tarkoitetulla tavalla esitetty. Teon rangaistavuudelle tosin riittää, että tieto tai vihje on toimitettu lukuisten ihmisten saataville. Tekniikan kehitys voi luoda kokonaan uusia keinoja toimittaa viestejä lukuisten ihmisten saataville. Jo nyt esimerkiksi tietoverkoissa pystytään välittämään tietoja suurten, lukumäärältään epämääräisten ihmisryhmien tietoon.”

Kukaan ei toistaiseksi ole vetänyt rajaa siinä, kuinka monen ihmisen saataville tieto tulee toimittaa. Lähtökohtaisesti avoimelle keskustelufoorumille jätetty valheellinen tieto tai vihjaus on tietysti ilmiselvästi suuri väkijoukko, rajatumman henkilöpiirin Facebook-statuspäivitys ei sen sijaan välttämättä sellainen ole.

En ole ennustaja, mutta veikkaanpa, ettei mene kovinkaan kauaa, ennen kuin tätäkin kysymystä joudutaan oikeussaleissa ratkomaan. Toistaiseksi olen törmännyt kunnianloukkausasioissa vain yhteen Facebook-keissiin, jossa syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen ”ei rikosta”-perusteella. Palaan tähän tapaukseen vielä tarkemmin tulevaisuudessa.

Palautin graduni muutaman korjauskierroksen jälkeen arviointia varten. Eniten pohdintaa aiheutti kunnianloukkauksissa varsin ongelmallinen tahallisuuden käsite, johon kenties palaan myöhemmin, mikäli uskallan vilkaista graduani enää prosessin jälkeen.

Nyt kun homma on päällisin puolin kasassa ja virkamiesruotsistakin napsahti eilen tulokset arvosanalla tyydyttävä, on aika summata lyhyehkön opiskeluaikani tulokset, eli mitä jäi käteen vai jäikö mitään.

Olen suorittanut koko homman pääasiassa etäopiskellen. Joillekin tämä sopii, joillekin ei. Jotkut ovat ihmetelleet nopeaa opiskelutahtiani, joten puran oman tapani muutamaan iskulauseeseen.


Työhistoria
Olen tienannut elantoni nyt 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän toimittajan työhön liittyvistä duuneista. Suurimman osan aikaa olen viettänyt aikakauslehdissä, yhtä lyhyttä pätkää päivälehdessä lukuunottamatta. Käytännössä olen siis kirjoittanut 10 vuoden ajan tekstiä kenties keskivertoduunari enemmän. Tekstin laadusta voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin rutiinia kirjoittamiseen on syntynyt. Gradun ja esseiden tekeminen tuntuu olevan monelle opiskelijalle pakkopullaa juuri rutiinien puuttumisen takia, itselle juuri rutiini on tehnyt homman periaatteessa melko helpoksi.

Toinen toimittajan työssä opittu asia on tiedonhaku, jota ei tarvinnut aivan aakkosista lähteä opettelemaan yliopisto-opiskelujen aluksi. Kirjaston tiedonhaku, tiedonhaku tietokannoista ja ennen kaikkea aikaisempi kokemus oikeuslaitoksen kanssa asioinnissa oli hyödyksi.

Kompromissit
Nopea opiskelutahti vaatii muutamien kompromissien tekemistä. Tällaisia ovat muun muassa sivuainevaatimukset ja ylimääräiset opinnot. Suunnittelin opinnot tasan tarkkaan niin, että pystyn suorittamaan valtaosan opinnoista esseillä ja oppimistehtävillä. Itä-Suomen yliopistossa (ent. Joensuun yliopisto) etäopiskelijoita tunnutaan arvostavan joitakin oppilaitoksia enemmän ja tämä näkyi muun muassa etäopiskelijoiden mahdollisuuksien turvaamisessa.

Toinen merkittävä asia nopeassa tahdissa oli keskittyminen pelkästään olennaisiin asioihin. Perusopinnot ja aineet jotka eivät suuremmin kiinnostaneet, vedin mahdollisimman huolettomasti läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa joidenkin tenttien läpäisyä varsin ohuella lukemisella. Loppuaikoina tentin parikin ainetta kerralla, jotta saisin opintopisteitä nopeammin kasaan.

Toisaalta niihin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostivat keskityin huomattavasti paremmin. Pääaineeni perus- ja aineopinnot läpäisin arvosanalla 4/5, kandidaatin tutkielman arvosanalla 5/5 ja niin edelleen, joten ihan pelkkää läpihuutoa opiskelu ei ole ollut.

Suunnittelun merkitys
Ylivoimaisesti tärkein vaikuttaja nopeassa opiskelussa on opintojen huolellinen suunnittelu. Olen käyttänyt tuntikausia aikaa avoimen yliopiston sivuilla etsien kursseja, jotka voi heittää läpi esseillä tai oppimistehtävillä. Olen kahlannut läpi lähes kaikkien Suomen yliopistojen perusopintokokonaisuudet etsien mahdollisuuksia opiskella omaan tahtiin. Parhaimpia mahdollisuuksia ovat tähän mennessä tarjonneet juuri Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto, jossa suoritin kauppatieteen perusopinnot.

Motivaatio
Nopea opiskelutahti vaatii aika kovaa motivaatio. Oman, melko kiireisen työn ja perhe-elämän takia opiskelu jäi usein illan tunneille ja opiskelujen aloittaminen vaati välillä samanlaisia ponnisteluja kuin lenkille lähteminen. Ilman palavaa halua se ei onnistu. On työn ja tuskan takana valita esseen kirjoittamisen ja television katselun välillä.

Paineettomuus
Ehkä merkittävin opiskelutahtiin vaikuttanut tekijä oli kuitenkin opiskelun paineettomuus. Olen työelämässä eikä minulla ole välittömiä hinkuja alan vaihtoon, vaikka juridiikkaa opiskelenkin. Opiskelijan elämään kuuluu muutakin kuin opiskelu ja niin pitääkin. Omassa työ- ja perhetilanteessani opiskelun motivaatio oli puhdas opiskelu, joten aikataulutuskin sujui melkoisen helposti.

Väärin syytetty?

Taulukoin graduuni tutkielmaan vielä oman näkemykseni siitä, voivatko keskustelufoorumeilla tehdyt RL 24.9 § kunnianloukkaukset mahdollisesti täyttää RL 24.10 § törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Taulukoinnissa olen ottanut automaattisesti huomioon keskustelupalstan joukkoviestintäluonteen. Tämän lisäksi analysoin tuomiot KKO:2006:62 esitettyjen kriteerien perusteella:

1) kirjoituksen tyylilaji
2) Valheellisten tietojen tai vihjausten laatu tai RL 24.9.1 § 2 kohdassa muunlaisen halventamisen laatu
3) kuinka laaja henkilöpiiri on voinut tunnistaa.


”Mittatikkuina” 2 kohdassa törkeysarvostelussa käytän hovioikeuskäytäntöä (tuomion saaneet) kandidaatin tutkielmastani. Näistä tuomioita törkeitä tekivät muun muassa:
- henkilötietojen julkaiseminen netissä
- Valheelliset väitteet siitä, että asianomistaja olisi syyllistynyt vakavaan rikokseen
- Väärä tieto asianomaisen menneisyydestä
- Valheellinen väite yrityksen todellisesta tilasta
- (Valheellinen) väite sukupuolisesta kyvykkyydestä.


Tapausanalyysin perusteella käräjäoikeuden tuomioista on mahdollista poimia ainakin muutama tapaus, jotka selvästi täyttävät törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön eli tapaukset, joissa sekä kirjoituksen tyylilaji, kirjoituksessa esitetyt väitteet, tunnistettavuus sekä ylimääräisenä vielä kärsimys ovat mainittu.

Espoon KO, R08/1616:
Tapauksessa oli kyse kolmesta keskustelupalstaviestistä:

”X on Suomi24-keskustelukanavan kirjoituksessa 17.7.2007 esittänyt poliisien olevan X:n perässä X:n pitkittäneen erään yrityksen konkurssia, rakentaneen talon epäselvällä rahoituksella ja saman tilanteen olevan toisenkin yrityksen kohdalla.”
”Suomi24-keskustelukanavan kirjoituksissa 17.7.2007, 25.7.2007 ja 30.7.2007 Y on esittäönyt X:n henkilöön liittyviä häväiseviä ilmauksia.”

Kirjoituksissa on mainittu asianomistajan nimi ja sinänsä asiat ovat olleet prosessissa, mutta asianomistajaa ei kuitenkaan kirjoitushetkellä ollut tuomittu mistään. Kirjoitusajankohdan jälkeen asianomistaja oli todettu syyttömäksi kirjoituksessa mainittuihin tekoihin. Edelleen käräjäoikeuden käyttämät kuvailut rangaistuksen mittaamisessa voisivat olla mistä tahansa törkeän kunnianloukkaustuomion perusteluista:
”…Väitteet ovat koskeneet vakavaa rikosta ja erityisen moitittavaa menettelyä.”
”…Vihjaukset ovat olleet varsin yksityiskohtaisia.”
”…Y on julkaissut viestinsä Suomi24-keskustelukanavalla viestiketjussa, jossa käsitelllään X:n toimintaa rakennusalalla. Viestiketjun löytäminen Suomi24-keskustelukanavalta on kanavan rakenteen vuoksi helppoa.”
”Näillä perusteilla rangaistuksen on oltava ankarampi kuin tavanomaisessa kunnianloukkauksessa. Samoin X:n kokemasta henkisestä kärsimyksestä tuomittavan vahingonkorvauksen on oltava tavanomaista korkeampi.”

Espoon KO, R07/1231:
Espoon käräjäoikeuden tapauksessa R07/1231 oli kyse kahdesta keskustelupalstaviestistä:
”Halventanut X:ää kertoen, että X:n johtama päiväkoti on turvaton lapsille ja työntekijöille.”
”Halventanut X:ää kertoen X:n olevan hirvittävä ihminen, kertoen X:llä olevan herneen kokoiset aivot, kertoen X:n olleen työpaikallaan useammin kuin kerran päihtyneenä ja kertoen X:n olevan perillä pimeän työvoiman käytöstä.”

Käräjäoikeuden perustelut olisivat nähdäkseni voineet olla aivan hyvin törkeän kunnianloukkaustuomionkin perusteluista.

Syyksilukeminen perustuu vastaajan tunnustukseen, jota ei ole syytä epäillä. Käräjäoikeus pitää tekoa vakavana. X:n omistama yhtiö harjoittaa ranskankielistä päiväkotitoimintaa ja X on päiväkodin johtaja. Tämän vuoksi X:n maineella on suuri merkitys hänen elinkeinoonsa. Kun vastaajan kirjoittamat viestit on kirjoitettu Suomessa pidettävällä ranskankielisellä keskustelupalstalla, on menettely ollut omiaan aiheuttamaan poikkeuksellisen haitallisia seuraamuksia asianomistajille.

Espoon KO, R08/1239

Julkisuudessakin laajasti esillä ollut tapaus, jossa samassa tapauksessa on ollut useita vastaajia. X:ää on halvennettu keskustelufoorumilla muun muassa termein ”X laitoshoitoon”.
Espoon tapaus on nähdäkseni sikäli rajatapaus kunnianloukkauksen ja törkeän kunnianloukkauksen välillä, että vaikka kriteerit sinänsä täyttyvät, on kyseenalaista kuinka paljon yksittäinen viesti voi kunniaa loukata.

"Vahingonkorvauksen määrän osalta on huomioitava, että vastaajien lisäksi internetin keskustelupalstalle X:ää halventavan lausuman ovat esittäneet useat tuhannet muut keskusteluviestien kirjoittajat. Vaikka tämä seikka ei poista vastaajien rikosoikeudellista vastuuta, se vaikuttaa kuitenkin siihen, miten suuren henkisen kärsimuksen juuri vastaajan kirjoittama viesti on voinut aiheuttaa."


Edellä olevien ns. selvien tapausten lisäksi arvioinnista voi poimia sellaiset
tuomiot, joissa kirjoittelun tyylilaji on ollut vakava, tietojen laatu vakava sekä nimi mainittu. Nähdäkseni nämä tapaukset täyttävät kirkkaasti törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön sekä joukkoviestintävälineen käytön osalta että kokonaisarvion osalta (vrt. KKO:2006:62)

Olen ottanut tapausten perusteluista ne kommentit, jotka erityisesti tukevat viittausta siihen, että tapaukset olisi jo syyteharkinnassa tullut asettaa törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistöön tavallisen kunnianloukkauksen sijaan.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus R09/905:
Espoon käräjäoikeuden tapauksessan R09/1522 vastaaja oli väittänyt seurustelevalla pariskunnalla olleen seksisuhteen ennen edellisen avioliiton päättymistä. Lisäksi vastaaja väitti miespuolisen asianomistajan syyllistyneen mm. taloudellisiin väärinkäytöksiin. Käräjäoikeuden perusteluissa arviointia törkeän kunnianloukkauksen puolelle puoltavat muun muassa seuraavat seikat:
”X on maininnut asianomistajien asuinpaikan ja Y:n ammatin.”
”Y työskentelee valtakunnallisessa järjestössä ja hänen nimensä löytyy julkisten tapahtumien yhteydessä. Hänen nimensä yhdistyy helposti myös keskustelupalstaan, kuten nyt oli käynyt.”
”…Väitteet avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ovat olleet erityisen loukkaavia asianomistajia kohtaan heidän työ- ja harrastustaustansa huomioon ottaen.”


Ylivieskan KO, R08/696
Ylivieskan käräjäoikeuden tapauksessa R08/696 vastaaja oli kirjoittanut Suomi24.fi-foorumilla seitsemän kappaletta viestejä, joissa yhdessä oli väitetty asianomistajan syyllistyneen lähisukulaisensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tapaus tuomitiin kunnianloukkauksena, mutta seuraavien perustelujen vuoksi tapaus täyttää nähdäkseni myös törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
”Käräjäoikeus katsoo tunnistetietojen olevan niin yksilöllisiä, että X on ollut kyseistä keskustelupalstaa lukeneiden kyläläisten tunnustettavissa.”

”Viesiteissä on väitetty X:n syyllistyneen alaikäisen sisarensa hyväksikäyttöön. Selvää on, että väite henkilön syyllistymisestä tällaiseen pedofiiliseen tekoon on omiaan aiheuttamaan häneen kohdistuvaa halveksuntaa.”



Käräjäoikeuden tuomiomassasta tarkempaan analyysiin kunnianloukkauksen ja törkeän kunnianloukkauksen suhteen valikoitui kaikkiaan 10 kunnianloukkaustapausta. Yllä olevilla perusteluilla olen pystynyt mielestäni hyvin näyttämään sen, että kyseisistä kymmenestä tapauksesta ilmiselvästi törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ylitti kolme tapausta ja selvästi törkeän kunnianloukkauksen rajan kaksi tapausta.

Tapauksille on helppo löytää yhteisiä tunnusmerkistötekijöitä:

1)Kunnianloukkauksen kohde on mainittu keskustelupalstakirjoituksessa tai ainakin henkilö on selvästi tunnistettavissa.
2) Itse teot ovat selvästi sellaisia, joita jo lähtökohtaisesti tulisi harkita törkeinä kunnianloukkauksina. Viidestä törkeäksi kunnianloukkaukseksi arvioimastani teosta kaksi piti sisällään törkeitä valheellisia vihjauksia rikoksista ja kolme muuta selvästi hyväksyttävän rajan ylittäviä vihjauksia henkilökohtaisesta elämästä.
3)Myös kärsimys on näissä viidessä tapauksessa suhteellisen helppo näyttää toteen.

Tahallisuusarvioinnista ja väärin muistamisesta

Alemmasta oikeusasteesta löytyy erittäin mielenkiintoinen rajanveto tahallisuuteen valheellisen tiedon levittämisen suhteen. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tapauk-sessa R10/153 oli kyse tapauksesta, jossa vastaaja oli kirjoittanut Iltalehden keskus-telupalstalle perussuomalaisesta (paikallis?)poliitikosta. Keskusteluketjussa oli käsi-telty maahanmuuttajien rikoksia ja vastaaja halusi keskustelullaan tuoda oman, rasisminvastaisen kommenttinsa keskusteluun ja otti esille perussuomalaisten rikokset.

Kirjoittaja teki kuitenkin pahemmanlaatuisen mokan rikostuomioista kirjoittaessaan ja sekoitti kahden eri poliitikon saamat tuomiot keskenään. Näin vastaaja tuli ”vahingossa” väittäneeksi Iltalehden melko isolla foorumilla asianomistajan saaneen tuomi-on lapsen seksuaalisesti hyväksikäytöstä, joka ei siis pitänyt paikkaansa. Asianomistaja oli tuomittu rikoksesta aiemmin, mutta käsittääkseni kysymys ei ollut edes hyväksikäyttöön viittaavastakaan tapauksesta.

Tahallisuusarvioinnin kannalta käräjäoikeuden ratkaisu on sanalla sanoen mielen-kiintoinen:

Se seikka, että vastaaja on erehdyksessä sekoittanut kahden henkilön saamat rangaistukset keskenään, osoittaa huolimattomuutta, koska vastaajalla olisi ollut kyky noudattaa olosuhteiden edellyttämää ja tarvittavaa huolellisuutta. Käräjäoikeus katsoo, että inhimillisessä toiminnassa erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa, myös silloin, kun tarkistaa asioita. Sen vuoksi yksinomaan se seikka, että vastaaja ei ollut tarkistanut asioita vaan luottanut tuossa tilanteessa muistiinsa, ei tee hänen teostaan näissä olosuhteissa tahallista. Koska vastaajan teko on näin ollen johtunut huolimattomuudesta, vastaajan menettely ei ole ollut tahallista ja syyte kunnianloukkauksesta on hylättävä.

Käräjäoikeuden linjanveto saattaa olla oikea ja verkkoaikaa ja verkkokäyttäytymistä osuvasti kuvaava. Internet on nopea media ja tietojen tarkistaminen saattaa usein jäädä vain nopeaksi ”vilkaisuksi” materiaaliin ja silloin yllä olevan kaltaisia virheitä pääsee syntymään.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea, mutta perustelut olivat väärät. Kuten tapauksessa KKO 2006:10 osoitettiin, ei tarkistamattoman tiedon levittäminen poista rangaistusvastuuta. Tapauksessa KKO 2006:10 tahallisuutta osoitti selkeästi tekijän moninaiset viestit:

Vakavin A:n esittämistä väitteistä koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän oli esittänyt myös muita B:tä koskevia väitteitä, joiden moninaisuus viittasi loukkaamistarkoitukseen. Menettelynsä motiiviksi hän oli ilmoittanut lastensuojelun, jota hän oli kertonut tekevänsä edustamansa yhdistyksen toimintaan liittyen. Yhdistyksen toiminnasta ei kuitenkaan ollut esitetty lähempää selvitystä.

Sen sijaan rangaistusvastuun edellä mainitussa käräjäoikeuden tapauksessa poisti mielestäni loukkaustarkoituksen puute. Vastaaja on tekoa tehdessään ollut huolima-ton ja jättänyt tietoja tarkistamatta, mutta tahallisen kunnianloukkauksen tunnus-merkistö ei mielestäni tässä tapauksessa täyty. Loukkaustarkoituksen puutetta ku-vastavat ainakin seuraavat tuomion perustelun kohdat:

X on kertonut, että internetissä oli käyty maahanmuuttajakriitttistä keskustelua ja X oli halunnut vastata tähän. Kun perussuomalaiset olivat tuoneet esiin maahanmuuttajien rikoksia, X halusi vastata tähän.

…X osallistui saman tien internetissä käytyyn maahanmuuttokriittiseen keskusteluun ja hän kirjoitti poliitikoiden nimien perään rikokset muistinvaraisesti eikä tarkistanut asiaa.
…X ei tunne ketään näistä poliitikoista eikä hän halunnut kohdistaa kirjoitustaan ke-henkään erityisesti.

Joka tapauksessa jatkoarvioinnissa ja tulevaisuuden lainsäädännön mietinnässä lienee tarpeen myös ottaa ainakin jollain tasolla kantaa siihen, mikä on tavallisen kansalaisen selonottovelvollisuus verrattuna vaikkapa toimittajan selonottovelvollisuuteen. Joka tapauksessa lähden siitä tulkinnasta, että tavallisenkin ihmisen on pystyttävä julkisuuteen esittämänsä tietonsa tarkistamaan, varsinkin, jos mennään edellä mainitussa tapauksessa melko rajujen tuomioiden maailmaan.

Oli miten oli, loukattu asianomistaja sai kuitenkin 1 000 euron vahingonkorvaukset. Ja lainvoimaiseksi jäi käräjäoikeudessa.