maanantai 31. toukokuuta 2010

Väärin syytetty?

Taulukoin graduuni tutkielmaan vielä oman näkemykseni siitä, voivatko keskustelufoorumeilla tehdyt RL 24.9 § kunnianloukkaukset mahdollisesti täyttää RL 24.10 § törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Taulukoinnissa olen ottanut automaattisesti huomioon keskustelupalstan joukkoviestintäluonteen. Tämän lisäksi analysoin tuomiot KKO:2006:62 esitettyjen kriteerien perusteella:

1) kirjoituksen tyylilaji
2) Valheellisten tietojen tai vihjausten laatu tai RL 24.9.1 § 2 kohdassa muunlaisen halventamisen laatu
3) kuinka laaja henkilöpiiri on voinut tunnistaa.


”Mittatikkuina” 2 kohdassa törkeysarvostelussa käytän hovioikeuskäytäntöä (tuomion saaneet) kandidaatin tutkielmastani. Näistä tuomioita törkeitä tekivät muun muassa:
- henkilötietojen julkaiseminen netissä
- Valheelliset väitteet siitä, että asianomistaja olisi syyllistynyt vakavaan rikokseen
- Väärä tieto asianomaisen menneisyydestä
- Valheellinen väite yrityksen todellisesta tilasta
- (Valheellinen) väite sukupuolisesta kyvykkyydestä.


Tapausanalyysin perusteella käräjäoikeuden tuomioista on mahdollista poimia ainakin muutama tapaus, jotka selvästi täyttävät törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön eli tapaukset, joissa sekä kirjoituksen tyylilaji, kirjoituksessa esitetyt väitteet, tunnistettavuus sekä ylimääräisenä vielä kärsimys ovat mainittu.

Espoon KO, R08/1616:
Tapauksessa oli kyse kolmesta keskustelupalstaviestistä:

”X on Suomi24-keskustelukanavan kirjoituksessa 17.7.2007 esittänyt poliisien olevan X:n perässä X:n pitkittäneen erään yrityksen konkurssia, rakentaneen talon epäselvällä rahoituksella ja saman tilanteen olevan toisenkin yrityksen kohdalla.”
”Suomi24-keskustelukanavan kirjoituksissa 17.7.2007, 25.7.2007 ja 30.7.2007 Y on esittäönyt X:n henkilöön liittyviä häväiseviä ilmauksia.”

Kirjoituksissa on mainittu asianomistajan nimi ja sinänsä asiat ovat olleet prosessissa, mutta asianomistajaa ei kuitenkaan kirjoitushetkellä ollut tuomittu mistään. Kirjoitusajankohdan jälkeen asianomistaja oli todettu syyttömäksi kirjoituksessa mainittuihin tekoihin. Edelleen käräjäoikeuden käyttämät kuvailut rangaistuksen mittaamisessa voisivat olla mistä tahansa törkeän kunnianloukkaustuomion perusteluista:
”…Väitteet ovat koskeneet vakavaa rikosta ja erityisen moitittavaa menettelyä.”
”…Vihjaukset ovat olleet varsin yksityiskohtaisia.”
”…Y on julkaissut viestinsä Suomi24-keskustelukanavalla viestiketjussa, jossa käsitelllään X:n toimintaa rakennusalalla. Viestiketjun löytäminen Suomi24-keskustelukanavalta on kanavan rakenteen vuoksi helppoa.”
”Näillä perusteilla rangaistuksen on oltava ankarampi kuin tavanomaisessa kunnianloukkauksessa. Samoin X:n kokemasta henkisestä kärsimyksestä tuomittavan vahingonkorvauksen on oltava tavanomaista korkeampi.”

Espoon KO, R07/1231:
Espoon käräjäoikeuden tapauksessa R07/1231 oli kyse kahdesta keskustelupalstaviestistä:
”Halventanut X:ää kertoen, että X:n johtama päiväkoti on turvaton lapsille ja työntekijöille.”
”Halventanut X:ää kertoen X:n olevan hirvittävä ihminen, kertoen X:llä olevan herneen kokoiset aivot, kertoen X:n olleen työpaikallaan useammin kuin kerran päihtyneenä ja kertoen X:n olevan perillä pimeän työvoiman käytöstä.”

Käräjäoikeuden perustelut olisivat nähdäkseni voineet olla aivan hyvin törkeän kunnianloukkaustuomionkin perusteluista.

Syyksilukeminen perustuu vastaajan tunnustukseen, jota ei ole syytä epäillä. Käräjäoikeus pitää tekoa vakavana. X:n omistama yhtiö harjoittaa ranskankielistä päiväkotitoimintaa ja X on päiväkodin johtaja. Tämän vuoksi X:n maineella on suuri merkitys hänen elinkeinoonsa. Kun vastaajan kirjoittamat viestit on kirjoitettu Suomessa pidettävällä ranskankielisellä keskustelupalstalla, on menettely ollut omiaan aiheuttamaan poikkeuksellisen haitallisia seuraamuksia asianomistajille.

Espoon KO, R08/1239

Julkisuudessakin laajasti esillä ollut tapaus, jossa samassa tapauksessa on ollut useita vastaajia. X:ää on halvennettu keskustelufoorumilla muun muassa termein ”X laitoshoitoon”.
Espoon tapaus on nähdäkseni sikäli rajatapaus kunnianloukkauksen ja törkeän kunnianloukkauksen välillä, että vaikka kriteerit sinänsä täyttyvät, on kyseenalaista kuinka paljon yksittäinen viesti voi kunniaa loukata.

"Vahingonkorvauksen määrän osalta on huomioitava, että vastaajien lisäksi internetin keskustelupalstalle X:ää halventavan lausuman ovat esittäneet useat tuhannet muut keskusteluviestien kirjoittajat. Vaikka tämä seikka ei poista vastaajien rikosoikeudellista vastuuta, se vaikuttaa kuitenkin siihen, miten suuren henkisen kärsimuksen juuri vastaajan kirjoittama viesti on voinut aiheuttaa."


Edellä olevien ns. selvien tapausten lisäksi arvioinnista voi poimia sellaiset
tuomiot, joissa kirjoittelun tyylilaji on ollut vakava, tietojen laatu vakava sekä nimi mainittu. Nähdäkseni nämä tapaukset täyttävät kirkkaasti törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön sekä joukkoviestintävälineen käytön osalta että kokonaisarvion osalta (vrt. KKO:2006:62)

Olen ottanut tapausten perusteluista ne kommentit, jotka erityisesti tukevat viittausta siihen, että tapaukset olisi jo syyteharkinnassa tullut asettaa törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistöön tavallisen kunnianloukkauksen sijaan.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus R09/905:
Espoon käräjäoikeuden tapauksessan R09/1522 vastaaja oli väittänyt seurustelevalla pariskunnalla olleen seksisuhteen ennen edellisen avioliiton päättymistä. Lisäksi vastaaja väitti miespuolisen asianomistajan syyllistyneen mm. taloudellisiin väärinkäytöksiin. Käräjäoikeuden perusteluissa arviointia törkeän kunnianloukkauksen puolelle puoltavat muun muassa seuraavat seikat:
”X on maininnut asianomistajien asuinpaikan ja Y:n ammatin.”
”Y työskentelee valtakunnallisessa järjestössä ja hänen nimensä löytyy julkisten tapahtumien yhteydessä. Hänen nimensä yhdistyy helposti myös keskustelupalstaan, kuten nyt oli käynyt.”
”…Väitteet avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ovat olleet erityisen loukkaavia asianomistajia kohtaan heidän työ- ja harrastustaustansa huomioon ottaen.”


Ylivieskan KO, R08/696
Ylivieskan käräjäoikeuden tapauksessa R08/696 vastaaja oli kirjoittanut Suomi24.fi-foorumilla seitsemän kappaletta viestejä, joissa yhdessä oli väitetty asianomistajan syyllistyneen lähisukulaisensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tapaus tuomitiin kunnianloukkauksena, mutta seuraavien perustelujen vuoksi tapaus täyttää nähdäkseni myös törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
”Käräjäoikeus katsoo tunnistetietojen olevan niin yksilöllisiä, että X on ollut kyseistä keskustelupalstaa lukeneiden kyläläisten tunnustettavissa.”

”Viesiteissä on väitetty X:n syyllistyneen alaikäisen sisarensa hyväksikäyttöön. Selvää on, että väite henkilön syyllistymisestä tällaiseen pedofiiliseen tekoon on omiaan aiheuttamaan häneen kohdistuvaa halveksuntaa.”



Käräjäoikeuden tuomiomassasta tarkempaan analyysiin kunnianloukkauksen ja törkeän kunnianloukkauksen suhteen valikoitui kaikkiaan 10 kunnianloukkaustapausta. Yllä olevilla perusteluilla olen pystynyt mielestäni hyvin näyttämään sen, että kyseisistä kymmenestä tapauksesta ilmiselvästi törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ylitti kolme tapausta ja selvästi törkeän kunnianloukkauksen rajan kaksi tapausta.

Tapauksille on helppo löytää yhteisiä tunnusmerkistötekijöitä:

1)Kunnianloukkauksen kohde on mainittu keskustelupalstakirjoituksessa tai ainakin henkilö on selvästi tunnistettavissa.
2) Itse teot ovat selvästi sellaisia, joita jo lähtökohtaisesti tulisi harkita törkeinä kunnianloukkauksina. Viidestä törkeäksi kunnianloukkaukseksi arvioimastani teosta kaksi piti sisällään törkeitä valheellisia vihjauksia rikoksista ja kolme muuta selvästi hyväksyttävän rajan ylittäviä vihjauksia henkilökohtaisesta elämästä.
3)Myös kärsimys on näissä viidessä tapauksessa suhteellisen helppo näyttää toteen.

torstai 27. toukokuuta 2010

Tahallisuusarvioinnista ja väärin muistamisesta

Alemmasta oikeusasteesta löytyy erittäin mielenkiintoinen rajanveto tahallisuuteen valheellisen tiedon levittämisen suhteen. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tapauk-sessa R10/153 oli kyse tapauksesta, jossa vastaaja oli kirjoittanut Iltalehden keskus-telupalstalle perussuomalaisesta (paikallis?)poliitikosta. Keskusteluketjussa oli käsi-telty maahanmuuttajien rikoksia ja vastaaja halusi keskustelullaan tuoda oman, rasisminvastaisen kommenttinsa keskusteluun ja otti esille perussuomalaisten rikokset.

Kirjoittaja teki kuitenkin pahemmanlaatuisen mokan rikostuomioista kirjoittaessaan ja sekoitti kahden eri poliitikon saamat tuomiot keskenään. Näin vastaaja tuli ”vahingossa” väittäneeksi Iltalehden melko isolla foorumilla asianomistajan saaneen tuomi-on lapsen seksuaalisesti hyväksikäytöstä, joka ei siis pitänyt paikkaansa. Asianomistaja oli tuomittu rikoksesta aiemmin, mutta käsittääkseni kysymys ei ollut edes hyväksikäyttöön viittaavastakaan tapauksesta.

Tahallisuusarvioinnin kannalta käräjäoikeuden ratkaisu on sanalla sanoen mielen-kiintoinen:

Se seikka, että vastaaja on erehdyksessä sekoittanut kahden henkilön saamat rangaistukset keskenään, osoittaa huolimattomuutta, koska vastaajalla olisi ollut kyky noudattaa olosuhteiden edellyttämää ja tarvittavaa huolellisuutta. Käräjäoikeus katsoo, että inhimillisessä toiminnassa erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa, myös silloin, kun tarkistaa asioita. Sen vuoksi yksinomaan se seikka, että vastaaja ei ollut tarkistanut asioita vaan luottanut tuossa tilanteessa muistiinsa, ei tee hänen teostaan näissä olosuhteissa tahallista. Koska vastaajan teko on näin ollen johtunut huolimattomuudesta, vastaajan menettely ei ole ollut tahallista ja syyte kunnianloukkauksesta on hylättävä.

Käräjäoikeuden linjanveto saattaa olla oikea ja verkkoaikaa ja verkkokäyttäytymistä osuvasti kuvaava. Internet on nopea media ja tietojen tarkistaminen saattaa usein jäädä vain nopeaksi ”vilkaisuksi” materiaaliin ja silloin yllä olevan kaltaisia virheitä pääsee syntymään.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea, mutta perustelut olivat väärät. Kuten tapauksessa KKO 2006:10 osoitettiin, ei tarkistamattoman tiedon levittäminen poista rangaistusvastuuta. Tapauksessa KKO 2006:10 tahallisuutta osoitti selkeästi tekijän moninaiset viestit:

Vakavin A:n esittämistä väitteistä koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän oli esittänyt myös muita B:tä koskevia väitteitä, joiden moninaisuus viittasi loukkaamistarkoitukseen. Menettelynsä motiiviksi hän oli ilmoittanut lastensuojelun, jota hän oli kertonut tekevänsä edustamansa yhdistyksen toimintaan liittyen. Yhdistyksen toiminnasta ei kuitenkaan ollut esitetty lähempää selvitystä.

Sen sijaan rangaistusvastuun edellä mainitussa käräjäoikeuden tapauksessa poisti mielestäni loukkaustarkoituksen puute. Vastaaja on tekoa tehdessään ollut huolima-ton ja jättänyt tietoja tarkistamatta, mutta tahallisen kunnianloukkauksen tunnus-merkistö ei mielestäni tässä tapauksessa täyty. Loukkaustarkoituksen puutetta ku-vastavat ainakin seuraavat tuomion perustelun kohdat:

X on kertonut, että internetissä oli käyty maahanmuuttajakriitttistä keskustelua ja X oli halunnut vastata tähän. Kun perussuomalaiset olivat tuoneet esiin maahanmuuttajien rikoksia, X halusi vastata tähän.

…X osallistui saman tien internetissä käytyyn maahanmuuttokriittiseen keskusteluun ja hän kirjoitti poliitikoiden nimien perään rikokset muistinvaraisesti eikä tarkistanut asiaa.
…X ei tunne ketään näistä poliitikoista eikä hän halunnut kohdistaa kirjoitustaan ke-henkään erityisesti.

Joka tapauksessa jatkoarvioinnissa ja tulevaisuuden lainsäädännön mietinnässä lienee tarpeen myös ottaa ainakin jollain tasolla kantaa siihen, mikä on tavallisen kansalaisen selonottovelvollisuus verrattuna vaikkapa toimittajan selonottovelvollisuuteen. Joka tapauksessa lähden siitä tulkinnasta, että tavallisenkin ihmisen on pystyttävä julkisuuteen esittämänsä tietonsa tarkistamaan, varsinkin, jos mennään edellä mainitussa tapauksessa melko rajujen tuomioiden maailmaan.

Oli miten oli, loukattu asianomistaja sai kuitenkin 1 000 euron vahingonkorvaukset. Ja lainvoimaiseksi jäi käräjäoikeudessa.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Tällainen on tyypillinen nettikunnianloukkauksesta tuomittu

Mielenkiintoisen ja ehkä ”kunnianloukkaajien” stereotyyppiä hieman avaavan kuva-uksen saa, kun tilastoidusta materiaalista lähtee tekemään profilointia tyypillisestä keskustelupalstalla kunnianloukkauksia tekevästä henkilöstä.
Olen saanut tähän mennessä Suomen 27 käräjäoikeudesta kunnianloukkaus ja törkeä kunnianloukkaustuomiot kaikkiaan hieman yli puolesta. Tästä materiaalista on jo mahdollista vetää yhteen jonkinlainen nettiloukkaajan profiili.

Sukupuoli:
Netissä kunnianloukkaukseen syyllistyvä henkilö on voittopuolisesti mies. Kaikkiaan 16 tutkitussa tapauksessa nainen on ollut vastaajana vain kolmessa. Kun tutkitaan sitä, minkä sukupuolen edustajia puolestaan loukataan, päädytään lähes samaan tu-lokseen: 16:sta tapauksesta asianomistajana on ollut nainen vain neljässä.

Foorumi

Kunnianloukkausfoorumit jakaantuvat tutkittavassa materiaalissa seuraavasti:
Suomi24.fi 6 tapausta
Ei mainittu tuomiossa 5 tapausta
Deittipalsta 2 tapausta
Iltalehti.fi 1 tapaus
Kuvake.net 1 tapaus
Hevostalli.net 1 tapaus

Loukkauksen aihe

rikolliseksi tai huijariksi leimaaminen 6 tapausta
Luvaton deitti-ilmoitus nettiin 3 tapausta
Työhön liittyvä riita 2 tapausta
Perhe- tai sosiaalitapaus 2 tapausta
Harrastukseen liittyvä 1 tapaus
Muunlainen ns. solvaus 2 tapaus

Loukkaajien ikäjakauma
Loukkaajien keskiarvosyntymävuosi näyttäisi olevan 1969 laskettuna kaikkiaan 16 tapauksesta. Nuorin tuomittu loukkaaja oli syntynyt vuonna 1980 ja vanhin vuonna 1950.

Profiili:
Otannan perusteella voidaan siis tehdä karkea nettiloukkaajan profilointi, joka voisi kuulua vaikkapa näin:
”Netissä kunnianloukkauksesta tuomittu on keskimäärin vuonna 1969 syntynyt mies, joka loukkaa kirjoituksellaan Suomi24.fi-palstalla toista miestä. Aiheena on tyypilli-sesti valheellinen väite asianomistajan syyllistymisestä rikokseen.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Tekijän tunnistamisesta

Raviradalla huoraksi toista raviohjastajaa haukkuva mies on helppo todeta näin tehneen, varsinkin jos läsnä on sattunut olemaan todistajia (ks. KKO:2005:137). Ravintolakähinöinnin yhteydessä heitetty voimakassanainen haukku jää väistämättä ainakin jonkun sivustaseuraajan mieleen. Tekijä on tällaisissa kunnianloukkausrikoksissa ainakin teknisesti melko helppo havaita ja löytää.

Murhasta ja taposta jää väistämättä jonkinlaisia jälkiä, jotka nykytekniikalla pystytään aika tehokkaasti kaivamaan esiin ja jäljittämään tekijä vuosien, jopa vuosikymmenten takaa. Myös verkkokeskustelusta jää jälki ip-osoitteen muodossa, jonka perusteella pystytään määrittelemään se kone, josta loukkaava viesti, kuva, video tai muu vastaava on lähetetty.

Sen sijaan ip-osoitteen takaa löytyvän koneen käyttäjiä voi olla useampiakin, joten tekijän selvittäminen saattaa olla hyvin hankalaa ja vaikuttaa nähdäkseni merkittävästi koko kunnianloukkaussäännöstön tulkintaan verkkokeskustelujen osalta.

On tietysti selvää, että vaikkapa kirjaston koneelta anonyymisti netin keskustelufoorumille heitetty herjaus jää jo tutkintavaiheessa mitä suurimmalla todennäköisyydellä pöydälle ja tutkinta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Oikeuskäytännössäkin on nähty myös tapauksia, joissa tekijää ei oikeudessa ole voitu tuomita siksi, koska tekijästä ei ole saatu varmuutta.

Aiemmin kandidaatin tutkielmassani tutkin Suomen hovioikeuksien keskustelupalstoihin liittyviä kunnianloukkauksia vuonna 2009. Tästä materiaalista ei löytynyt yhtään tapausta, jossa tekijää ei olisi saatu selville. Sen sijaan gradua varten tutkimastani Suomen käräjäoikeuksien tuomioista löytyy ainakin pari tapausta, jotka rajaavat mielenkiintoisella tavalla kunnianloukkauksen rangaistavuutta verkkokirjoittelun osalta. Kummassakin tapauksessa lopputulema oli se, ettei tekijää saatu selville.

Helsingin käräjäoikeuden tuomiossa R08/1245 oli kyse tapauksesta, jossa syyttäjä vaati vastaajalle (mies) rangaistusta, koska hän oli laittanut nettiin tekstin, jossa hän esitti naispuolisesta samalla alalla työskentevänä henkilön varsin halventavaan sävyyn. Nettiin laitetussa tekstissä kerrottiin naisen muun muassa olevan puutteessa ja etsivät yhtä tai kahta ”kollia” sänkyynsä. Provoisoivaa ilmoitusta oli höystetty myös naisen kuvalla.

Kyseinen tietokone, jolta ilmoitus nettiin lähetettiin oli yhteiskäytössä. Koneelle oli pääsy kaikkiaan noin kymmenellä hengellä. Vastaaja oli ollut ilmoituksen jättöpäivänä ja myös sinä päivänä, jolloin ilmoitukseen oli vastattu. Tuomiosta käy ilmi, ettei vastaaja tuntenut asianomistajaa.

Syyte hylättiin seuraavilla perusteluilla:

Asiassa on selvitetty, että konetta, josta halventava ilmoitus on lähetetty, käyttää useampi henkilö samalla tunnukselle. X on kiistänyt tuntevansa asianomistajaa. Koska ei ole poissuljettua, että joku muu on X:n päivytysvuorolla laittanut ilmoituksen internettiin, on syyte hylättävä.[1]

Seinäjoen käräjäoikeudessa päädyttiin samanlaiseen tulkintaan, vaikka tilanne ja käyttöpaikka koneelle oli jokseenkin erilainen. Tapauksessa R08/1124 syyttäjä vaati rangaistusta vastaajalle, joka oli rangaistusvaatimuksen mukaan kirjoittanut Suomi24.fi-foorumille tekstin eräästä liikenneonnettomuudesta, jossa yhdistettiin valheellisesti liikenneonnettomuuteen syyllistyneen miehen sukulaiset tapaukseen.

Vastaaja kiisti teon ja totesi muun muassa ettei ole kirjoittanut viestejä, eikä ole edes koskaan käynyt Suomi24-sivustolla, saati kirjoittanut millekään keskustelupalstalle. Tietokone, jolta viestit oli lähetetty, oli vastaajan mukaan yhteiskäytössä ja konetta ovat saaneet käyttää niin perheen 12- ja 14-vuotiaat lapsetkin kuin perheen vieraatkin. Lisäksi vastaaja totesi olleen nukkumassa viestien kirjoitusaikaan.

Syyte hylättiin seuraavilla, lähinnä vastaajan kertomukseen perustuvilla seikoilla:

Käräjäoikeus toteaa olevan riidatonta, että syytteessä tarkoitetut viestit internetin Suomi24-keskustelusivustolle ovat X:n tietokoneelta. Tietokone, josta viestit on lähetetty, on ollut X:n perheenjäsenten ja näiden vieraiden käytössä olevassa tilassa. X on oikeudessa ja esitutkinnassa koko ajan kiistänyt olleensa koskaan Suomi24-keskustelusivustoilla. Koska kyseistä tietokonetta on ollut mahdollisuus käyttää muillakin kuin X:llä käräjäoikeus katsoo jääneen varteenotettava epäily X:n syyllisyydestä. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo oikeaksi hylätä syytteen ja asianomistajien korvausvaatimukset.[2]

Kahdesta edellä mainitusta tuomiosta on vaikea tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä, mutta muutama kysymys niiden perusteella ainakin herää:

1) Voiko kunnianloukkaustuomiolta välttyä vetoamalla voimakkaasti siihen, että sen teki joku muu?

2) Voiko yksin asuva, kunnianloukkauksia kotikoneelta harjoittava vedota siihen, ettei hän ole tekoa tehnyt? Ip-osoitteenkin varmasti pystynee jo nykytekniikalla ”varastamaan”?

3) Onko poliisilla edes teoreettisia mahdollisuuksia laajentaa kunnianloukkauskeisseissä tutkintaa ip-osoitteen selvittämisen lisäksi muuhun kuin henkilön tunnustuksen odotteluun? Aihetodisteiden merkitys kasvaa huomattavasti verkkokunnianloukkausten esitutkinnassa? Kun ip-osoitteesta ei periaatteessa pystytä päättelemään muuta kuin kone, tekijän kieltäessä on lähdettävä etsimään syyllisyyttä/motiivia muita reittejä pitkin. Tällainen on kallista ja aikaavievää, mutta toisaalta voi olla loukatun oikeusturvan kannalta myös perusteltua.

4) Entäpä mobiililaitteet? Tekniikasta en osaa sanoa, nappaako mobiililaite jonkun kertakäyttöisen ip-osoitteen, josta ei kerta kaikkiaan voida selvittää tekijää mitenkään?



[1] Helsingin käräjäoikeus R08/1245

[2] Seinäjoen käräjäoikeus R08/1124